”Kaunopuhujia” ja rautatieläisiä
Ensimmäiset tiedot lestadiolaisuuden tulosta Laukaaseen ovat vuodelta 1875. Silloin Saarijärven seurakuntakertomuksessa mainitaan, että Laukaan seurakunnan Äänekoskella liikkuu eräs pohjanmaalainen ”kaunopuhuja”, joka voimakkaalla esiintymisellään kerää paljon kuulijoita ympärilleen. Ilmeisesti kyseessä oli lestadiolainen saarnaaja Kustaa Jalo. Vuosisadan lopulla alueella vaikutti jo muitakin saarnaajia.
Rautatien tulo Laukaaseen toi mukanaan lestadiolaisia rautatieläisiä, jotka asettuivat asumaan paikkakunnalle. Heitä olivat mm. ratamestari Vilho Matilainen ja ratavartija Pekka Käyhkö. Pian puhujaksi asetettiin myös Kuusaassa asuva suutari Viktor Petander, joka toimi tässä tehtävässä vuosikymmeniä.
Toiminta vakiintuu
1900-luvun alussa seuroja pidettiin ahkerasti. Usein seurapaikkoina olivat saarnaajien, Petanderin ja Käyhkön, kodit. Kun paikkakunnalle saatiin vieraita puhujia, pidettiin seurat isoissa taloissa: Virmaalassa, Kuuvalossa ja Kuusveden takana Sääskiniemessä.
1920-luvun lopulta alkaen muuttui seuratoiminta säännölliseksi. Merkille pantavaa oli lestadiolaisuuteen kuulumattomien suuri määrä seuroissa.
Vuonna 1922 asetettiin puhujaksi Petanderin poika Onni Elomaa, joka tunnettiin laajalti Suomessa tekemiensä lukuisten seuramatkojen vuoksi.
Rauhanyhdistyksen perustaminen
Laukaan Rauhanyhdistys ry perustettiin 19.3.1939. Perustajajäseniä olivat Hannes Hirvinen, Toivo Friman, J. M. Riipinen, Juho Valonen, Onni Elomaa ja A. Halinen.
Vuonna 1945 tuli Laukaan kappalaisen virkaan Väinö Vesterinen. Hän teki pitkän päivätyön sekä Laukaan seurakunnassa että rauhanyhdistyksessä. Hän piti pappilaa Harhalassa Kuhankosken rantatörmällä. Tämän historiallisesti arvokkaan rakennuksen naapuriin on Laukaan rauhanyhdistys rakentanut oman toimitalon, jonka avajaiset olivat 2.3.1986.
Yhdistyksen jäsenmäärä on viime vuosina ollut voimakkaassa kasvussa. 1991 jäseniä oli 178 ja vuonna 2005 354.